Oravapolku

Tuut siä kattoon kun miulla on oma oravapolku.

Onneks iskä lapioi mulle tän polun, kyllä ois kissan kurja kulkea nuin korkeessa hangessa.

Matka on pitkä ja mutkia piisaa, mutta jonkun on tarkistettava riittääkö oravilla pähkinät.

Äiskä hoi! Nyt on käyny niin jotta myyrät on sun liljapenkissä. Haistappa vaikka itte tästä.

No onkos niitä pähkinöitä viellä?

Asia kunnossa.

Ja eikun takasin. Etköhän siä jaksa, kun miäkin melkeen 17 vee vanhus diabeteksen runtelemilla jaloillain jaksan.

Meiän joulukuuset oli tänä vuonna pihalla. Toi pienempi vasta harjottelee oleen joulukuusi, siks se ei loista yhtä kirkkaasti.

Äiskän kaa laitettiin sisälle jo kuitennii kevättä, jotta usko kesän ja tuoreen ruohon tulosta säilyis tuosta lumesta huolimatta.

Eipä tässä muuta, etköhän mene siäkin jo kottiis siintä.

Paperitähti

Tässä astetta haastavampi paperitähti, jos hermo kestää. Kuva vähän latistaa tähteä, luonnossa komiampi vaikka ite sanonkin.

Alkuperäisessä mallissa nuita viivoja on kolme per puoli, miä laitoin sit seittemän, ovat tuommoisia senttisiä suikaleita. Nyt kun roikkuvat rinnan tässä samassa huoneessa niin tämä uudempi versio on kyllä melekosesti parempi. Tässä kannattaa kyllä unohtaa sakset ja leikata nuo viillot paperiveitsellä, valmistuu niin paljon sukkelampaan eikä mene kerrokset sekaisin :) Kannattaa uskoa.

Joulukranssi

   

 Kranssitalkootkin tuossa oli ja meni. Kiitos Jaanulle kun tulit kaveriksi, paljon kivempaa on naureskella kahestaan luomisen tuskalle :) No tuossa ylimmässä kranssissa ei enää paljon tuskaa ollut, siivet vaan risuhässäkän päälle ja pikkasen koristenauhaa niin se oli siinä. 

Röllö oli uskollisesti mukana alusta loppuun, välillä väsy vei.

Tuolla taustalla tuo joulupuu on 13 vuotta vanha, siintä vaan aina joulun alla imuroidaan höttösimmät koristeet irti ja sitten pläntätään uutta päälle.

Tämän vuoden lisäys on nuo "timanginauhat". Ostettiin tuollaisia vöitä eurolla kaupungissa käydessä. Niissä on viidessä rivissä metrin matkalla noita timangeja. Eikun leikkureilla vaan vyöt palasiksi, kyllä nyt on vuosiksi kimalletta askarteluihin. No kun halvalla sai :D

Entäs sitten tämä, voi luoja kun ei ihminen osaa lopettaa ajoissa.

Selitys on se kun nuo vihreät kaameat pallot pyörii ja pyörii nurkissa ja nyt päätin ne käyttää. Ensin liimasin pallukat kranssipohjaan ja sitten vähän jotain rinnalle ja näytti kaamealta mutta laitetaan vähän jotain lisää, voi ei, vielä kauheempi, ei hätää laitetaan vähän tota ja tätä ja .... voi ei.

Canastan muunnosta läpi yön

Kyllä täällä ollaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa vaikkei olla aikoihin postattukaan. Jari enon kanssa pelattiin canastaa tossa taannoin koko yö. Iskälle jaoin parhaat jokkerit, jotta tietävät kuka on isäntä talossa.

Äiskä on hommannu miulle tämmösiä käteviä liukuestepallukoita kulkureiteille jos maton ja maton välissä on liikaa liukasta pintaa. Näistä saa eläkeläiskolli mukavasti tukee soffalle pomppaamiseenkin.

Varvaskarvan takaa.

Meillä ei oo enää remonttia. Hommat sujui sutjakasti, kun miä koko ajan tarkastelin laatua ja laskelmia.

Iskä joskus luuli miun nukkuvan, ehei ehei, mitään ei tehty valvovalta viranomaiselta salaa. Aina tarkkailin toisella silmällä ainaskin varvaskarvan takaa.

Äiskän ketku heitti miut välillä perkoilaan, oli kuulemma liian kova meteli miun karvakorville, pöh.

Sit miä näytin niille kieltä, kunnes ne laitto miun soffan takas paikoilleen ja kaikki oli taas hyvin.