perjantai 29. kesäkuuta 2012

Mitä kuuluu herra Habanero?






Chilit ovat kasvaneet silmissä viime viikkoina, vasemmalla takarivissä. Takaseinällä pensastomaatti, tanskan vienti, kirsikkatompsku ja amppeleissa tietty amppelisimmoiset.





Meikäkollin tehtävänä on tarkkailla ja ohjailla muurahaisliikennettä, joskus joudun jopa kylmästi harventamaan populaatiota.







 Vesimeloonit ovat lähteneet kasvuun. Ans kattoo mitä niistä kasvaa vai kasvaako mitään.







Tässä. Miä kolli iha ite olen nämä siemenestä kasvattanut. Karvat ovat ylpeydestä niin pörhöllään, jotta hyvä kun mahdun tuosta kasvihuoneen ovesta kulkemaan.







Kuvassa näkyy nuo kasvatussäkkien tekstit, mutta ihan livenä nuo samettikukat ja piparmintut peittävät aika hyvin tuota rumaa säkkiä. Tuossa olisi kyllä tuotesuunnittelulle paikka. Nyt epätoivoisesti peitän tuota biolania, jos säkit olisivat kauniita, ilman räiskyviä tekstejä, voisin kehuskella, nämä ovat biolanin säkkejä. Nii. Mieti sitä.






Mikäpä tässä on kölliessä kasvihuoneen lämmössä, tiilikäytävän viileydessä, oviaukon tuulessa... Tsau, miä jään nautiskelemaan kauniista aamusta.


sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Muhkean punaiseksi







Meille on taasen kertynyt nurkkiin kaikkee toisille tarpeetonta. Tää me maalataan äiskän kanssa simmoseksi muhkeen punaiseksi. Ensten otetaan toinen klaffi poies, jotta saadaan tästä meiän käyttöön kätevämpi ja sirompi. Ai mikä tää on? Käännäppä pää nurinperin. Tää on seljällään oleva puoliympyrän mallinen pöytä. Tässä miä sitten makaan tuossa ikkunan eessä ja tsiikaan variksia. Jos puhtia riittää niin tuosta kirjakaapista takana tulee sininen tai vihriä tai keltainen, oranssi...  Kattellaan.







Ruuvaa, ruuvaa... miä pikkasen tästä autan...






Ooppa eri varovainen sen levyn kanssa niissä rappusissa!







Tässä toinen löytö. Tuo pöytälevy vanhasta tietsikkapöydästä, puuvajaan oli ressukka hyljätty. Ei kaipaa maalia, ei mitään, ruuvilla kiinne vanhaan levyyn vain. Vanha ei oikeen toiminut ompelupöytänä, tuppasi kangas tarttumaan siihen kiinne, mutta tuossa luistaa kangas ja ompelu :)






Kasvuiässä olevan kollin päiväunen aika. Tsau.
Menkäähän jo tekin siintä <3 


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Pönttölupatarkastaja






Veturinkuljettaja toisessa polvessa? Ainaskin työpaita istuu. Noo, miä oon vasta perehdytysjaksolla :)





Tai sit miä rupeen lintupönttöjen lupatarkastajaksi.






Tuokin höyhenrinta rätkättää ryökäle miulle. Miä säksätän takasin. Tsik ja tsäk tsäk...







Venhoyökkönen nökötteli kasvihuoneen seinässä. Söpön karvanen. Tulevaisuus ötiäistutkijana? Hianolta sekin kuullostaisi.







Kasvihuone on äiskän miälestä eri kiva. Nyt jo tuloo basilikaa niin, jotta riittää pakkaseen asti. Basilikan pakastaja. Ei ei... tassut kylmettyy.





Alppiruusu kukkii kilpaa syreenin kanssa. Rodonisti? Ei vaiskaan. Miä jään kotiin äiskän ja iskän iloksi, peräkammarin kolliksi.
On muuten vaikea kuvattava. Värit jää melkosen valjuksi.





keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Automaattinen pölytysjärjestelmä







Kyllä me kollit tiädetään, jotta tekniikasta saattaa olla apua. Tämä bluumatti viritellään kasvihuoneeseen kastelemaan chilejä automaattisesti. Lootakin on kiva jo ihan sillasenaan.







Multaan työnnettiin tommoset keraamiset porkkanat, jotka ensten täytettiin vedellä.






Porkkanat yhdistettiin vesiletkuun, joka tulee ylempänä olevan vesisaavin kyljestä. Sitten säädettiin vastapäivään ja vähän taas myötäpäivään ja eihän se toiminut. Höh. Sitten me iskän kaa keksittiin, jotta piti irrottaa nuo tippaletkut porkkanoista ja vähän pyöritellä, olivat mokomat ihan lutussa. Sitten alkoi toimimaan, kerron myöhemmin onko tämä tekniikka vain kivaa vaiko myös hyödyllistä :D







Paitsi kastelujärjestelmä, meillä on myös automaattinen pölytysjärjestelmä. Näetkö, tuo harmaa pallukka on sen pörräävän toiminnan keskus. Melkosen luomua tekniikkaa.







Eikä siinnä viälä kaikki. Sitten me iskän kanssa hoideltiin yks kärrin kuomujuttukin. Luulen että ilman miuta tuosta ei ois tullut mitään tän päivän aikana.







Oli kiva päivä. Iltalepäilin päivän päätteeksi lempilepopuskani juurella. Mutta hei, eipä tässä muuta kuin tsau.