Röllö ei enää jaksanut

Röllö 1994-2011

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin;

puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran

Sementtiä ja mosaiikkia

 Meillä oli joulukransseista tutun Kissapelakuun kanssa jälleen kahden hengen kurssi, tällä kertaa betonityökurssi. Ja olihan meillä toki Kapu mukana hyvänä liima-apupoikana.

 Miulla oli hyvin rähjäiseksi päässyt suuri savinen oravien juoma-allas varastossa. Se sai uuden pinnoitteen sementistä ja lasikivistä. Kuvassa vielä ilman vettä, annetaan kuivaa jokunen päivä ennenkuin täytetään.

 Jämäsoossista (saneerauslaastista) tekaisin pikasydämiä kivien pintoihin. Näihin sai hyvin uppoamaan pääsiäisaskarteluista jääneet softglass jämäpalat.

 

Lisää kuvia täällä.

Kyllä oli Röllölläkin rankka päivä. Liikaa sementin sekoitusta yhdelle kollille ja yhdelle päivälle.

Yrttimaa

 Tältä näyttää yrttiympyrän kuivempi puoli. Vuosia tuohon istuttelin ja jälleen siirsin, mikään ei kasvanut, ei edes yrtit. Meiän pihalla kivi viihtyy ja sammaloituu, sitä siis...

 

 Mehitähti ainoana elävänä muurahaisten lisäksi pääsi tuonne sekaan, elän toivossa että hää täyttäisi nuo savikipot kokonaan ja jos vielä suurempiin kiven koloihinkin sitä levittäisin, ans kattoo...

 

 Yrttiympyrä on halkaisijaltaan seitsemän metriä, niin eihän se sovi kuvaan kerralla. Tuolla takana näkyy myös kuinka joku tykkää ympyröistä. Taustalla vasemmalla pyöreä ankkalampi ja vieressä pyöreä kiviplätkä, ollut keinun edessä, mutta nyt on keinu muuttanut ja pympyrä saa elää omaa elämäänsä. Kuvan keskellä omassa kolmiossaan karjalanminttua, simmonen perus teeminttu.

 

Äiskä hoi, sitä letkua tänne, oravien juomakippoo täytyy täyttää... ja taas mennään, tsau...

Pääsiäiskranssi

Päätin vauhdittaa asioita. Lätäkkö päivässä, kevät edistyy hetkessä.

Tuleppas latkuttamaan, ei tässä yhdellä kielellä pärjätä.

Äiskä kranssiinnaulitsi ton pupun. Pääsiäisen hommia nääs.

Mosaiikkimuna

 Ensimmäinen mosaiikkityöni on tehty tuon mummuni rikkinäisen rintaneulan ympärille. Käsittelin puunvärisen rasian salvian värisellä vahalla, mosaiikkipaloja kanteen ja rintaneula koristeeksi, nytpä ei se niinvain katoakkaan "miljoonalaatikkojen" syövereihin.

 Nyt on aika kaikkien pääsiäisakkojen ryhtyä munan tekoon. Tuo on väsätty styroksmunan päälle, simmosen parikymmentä senttisen.

   Tässä käytetty tuommoisia perinteisempiä paloja. Oli kyllä nopeampi ja helpompi tehdä nuista soft glass -paloista, siis noista pyöreäreunaisista. Lisää kuvia askartelun vaiheista TÄÄLTÄ.

 

Röllökin on harjoitellut pääsiäiskollin kieroa katsetta. Hyvin alkaa sujua :D

Luolakissa

Luolakoirat ettii mäyriä, miä etin kevättä. Hei... salaattia...

 Iskä hoi! Lapioi lapioi, lisää lunta tulossa.

 Tää kolli ruokkii tätänykyä kaikki kylän tiput. Keltasirkutkin pärähti parvena ruokakipolle.

 Toi toinen on pikkuvarpunen.

 Silläkun on tommonen läntti poskessa ja pää punertaa.

 Tästä miä nään jos tarvittee lisätä röllön erikoissekoitusta, sen seittemää sorttii.

 Vanha ei jaksa kaiken päivää, menkää työkin päivätorkullenne.

Röllön dieetti repeilee

Äiskä tulee! Äkkiä kippo piiloon. Mitä jäätelöä? Missä? Nenänpäässä? Eeei ole.

Kuka vei oravan pähkinän?

Tinttien perskeleet vie kaikki oravan pähkinät. Nakertaisvat vaan sitä naapurin talipalloo.

Parus caeruleuskin jonottaa ruokaa pää sinisenä.

Mokomakin pääsiäistipu.

Ai että lisääkin vielä. Pitäiskö tässä vanhan kissan koko piha ruokkia. Äiskä hoi, missä se on se pähkinäsäkki.

Oravapolku

Tuut siä kattoon kun miulla on oma oravapolku.

Onneks iskä lapioi mulle tän polun, kyllä ois kissan kurja kulkea nuin korkeessa hangessa.

Matka on pitkä ja mutkia piisaa, mutta jonkun on tarkistettava riittääkö oravilla pähkinät.

Äiskä hoi! Nyt on käyny niin jotta myyrät on sun liljapenkissä. Haistappa vaikka itte tästä.

No onkos niitä pähkinöitä viellä?

Asia kunnossa.

Ja eikun takasin. Etköhän siä jaksa, kun miäkin melkeen 17 vee vanhus diabeteksen runtelemilla jaloillain jaksan.

Meiän joulukuuset oli tänä vuonna pihalla. Toi pienempi vasta harjottelee oleen joulukuusi, siks se ei loista yhtä kirkkaasti.

Äiskän kaa laitettiin sisälle jo kuitennii kevättä, jotta usko kesän ja tuoreen ruohon tulosta säilyis tuosta lumesta huolimatta.

Eipä tässä muuta, etköhän mene siäkin jo kottiis siintä.

Joulukranssi

   

 Kranssitalkootkin tuossa oli ja meni. Kiitos Jaanulle kun tulit kaveriksi, paljon kivempaa on naureskella kahestaan luomisen tuskalle :) No tuossa ylimmässä kranssissa ei enää paljon tuskaa ollut, siivet vaan risuhässäkän päälle ja pikkasen koristenauhaa niin se oli siinä. 

Röllö oli uskollisesti mukana alusta loppuun, välillä väsy vei.

Tuolla taustalla tuo joulupuu on 13 vuotta vanha, siintä vaan aina joulun alla imuroidaan höttösimmät koristeet irti ja sitten pläntätään uutta päälle.

Tämän vuoden lisäys on nuo "timanginauhat". Ostettiin tuollaisia vöitä eurolla kaupungissa käydessä. Niissä on viidessä rivissä metrin matkalla noita timangeja. Eikun leikkureilla vaan vyöt palasiksi, kyllä nyt on vuosiksi kimalletta askarteluihin. No kun halvalla sai :D

Entäs sitten tämä, voi luoja kun ei ihminen osaa lopettaa ajoissa.

Selitys on se kun nuo vihreät kaameat pallot pyörii ja pyörii nurkissa ja nyt päätin ne käyttää. Ensin liimasin pallukat kranssipohjaan ja sitten vähän jotain rinnalle ja näytti kaamealta mutta laitetaan vähän jotain lisää, voi ei, vielä kauheempi, ei hätää laitetaan vähän tota ja tätä ja .... voi ei.

Canastan muunnosta läpi yön

Kyllä täällä ollaan hyvissä ruumiin ja sielun voimissa vaikkei olla aikoihin postattukaan. Jari enon kanssa pelattiin canastaa tossa taannoin koko yö. Iskälle jaoin parhaat jokkerit, jotta tietävät kuka on isäntä talossa.

Äiskä on hommannu miulle tämmösiä käteviä liukuestepallukoita kulkureiteille jos maton ja maton välissä on liikaa liukasta pintaa. Näistä saa eläkeläiskolli mukavasti tukee soffalle pomppaamiseenkin.

Varvaskarvan takaa.

Meillä ei oo enää remonttia. Hommat sujui sutjakasti, kun miä koko ajan tarkastelin laatua ja laskelmia.

Iskä joskus luuli miun nukkuvan, ehei ehei, mitään ei tehty valvovalta viranomaiselta salaa. Aina tarkkailin toisella silmällä ainaskin varvaskarvan takaa.

Äiskän ketku heitti miut välillä perkoilaan, oli kuulemma liian kova meteli miun karvakorville, pöh.

Sit miä näytin niille kieltä, kunnes ne laitto miun soffan takas paikoilleen ja kaikki oli taas hyvin.