Himmelikurssi 14. - 16.10.2011

 Himmelit ovat aina kiehtoneet. Nyt tuli kylälle himmelikurssi, jonne heti suuntasimme ystävän kanssa. Kyllä kannatti, oli hieno kurssi, opetus ja kurssikaverit. 16 tuntia ja kuvassa aikaansaannos. Vasta-alkajana oltava tyytyväinen.

Ensin liottelimme olkia lämpöisessä vedessä, jotta ne pystyttiin saksimaan pätkiksi halkeilematta. Reilusti pellavalankaa pitkään neulaan ja oktaedrin opetteluun, siis toi peruskuvio, tuo pyramidit vastakkain. Sitten siintä vaan lähdettiin rakentamaan alespäin, järjestyksellä ei niin väliä, kunhan kuvio säilyy, oktaedrejä rintarinnan. Vaikeinta oli tuo solmun teko risteyskohtiin, milloin jäi löysäksi, milloin lipsahti liian tiukkaan ja ei ole mikään helppo juttu sitä solmua sitten availla. Välillä oli ahtaassa paikassa liikaa sormia, toisaalta sormia oli liian vähän.

Lanka kun kävi lyhkäiseksi, eikun solmulla lisää ja solmukohta tähdättiin jäämään oljen sisään. Koristeeksi sitten vielä kierrätyshelmiä, ennenvanhaan laitettiin vaikka nahan paloja tai kanamunan kuoria. Melkoiselta häkkyrältä näyttää, mutta voin suositella, sopii kaikille nakkisormillekin. Ei ollut niin vaikeeta kuin kuvittelin, mutta ei tietty liian helppoakaan :D

Tyttöaskartelua

Helmiaskartelua

Leikittiin helmillä ystävän kanssa. Tulos ei ehkä ole kummoinenkaan, mutta meillä oli mukavaa ja se on tärkeämpää. Miun askarteluissa on sikinsokin lasi- , muovi- ja siemenhelmiä simmosessa venuvassa siimassa.

 

Näitä tein kolme samansävyistä, mutta kaikki erilaisia. Ne kun tunkee ranteeseen yhtaikaa, ovat ihan hauskat. Kyllä ovat. No miä ainakin tykkäsin.

Oncidium

Ostin tämän kapealehtisen orkidean vajaa kolme vuotta sitten. Kukkimisen jälkeen se vain oli ja oli ja kituutti ja oli. Ja nyt se yhtäkkiä pullauttikin kukat. Luulin, jotta vain perhosorkidean saa ikkunalaudalla uudelleen kukkimaan ilman asiantuntevaa hoitoa. Nyt olen anteeksipyynnön velkaa, kun olin jo lempata hänet pihalle.

Villa Ammende

Pärnu, Viro

Me mentiin lomalle. Pärnu oli osoite, mutta laitosmaiset kylpylät eivät houkutelleet, puolivahingossa ajauduimme tähän historiaa ja romantiikkaa havisevaan pitsihuvilaan. Ja kylläpä meillä olikin mukavaa ullakkohuoneistossamme :D

1900-luvun alun jugend huvila Villa Ammende Pärnussa. Historiaa löydät täältä linkistä.

Jugend-maalauksia pursuaa seinillä ja katoissa. Sinistä, vihreää, keltaista, punaista...

Aamupala tarjoiltiin eri värisissä salongeissa. Maistuisiko muna  tänään vihreässä vai sinisessä salongissa? Kolmekerroksinen tarjotin pursusi hedelmiä, leikkeleitä, leivonnaisia. Aamiaismunan rakenne, kypsyys, melkeinpä muotokin selvitettiin tarkoin englannin kielellä ja kun se tuotiin pöytään, sehän oli juuri simmoinen ja vähän yli. Jos onnistuit käyttämään jokaista erikokoista hopeahaarukkaa ja veistä lautasesi ympäriltä, varmasti oli maha täynnä sen jälkeen.

Hotelli on sopivan kävelymatkan päässä keskustasta. Puukujia, tuhansia lehmuksia. Ihan pakko oli noukkia pussillinen tammenterhoja joulukransseja varten.

Rüütli, värikäs kävelykatu täynnä pieniä puoteja.

Suosikkini tällä kertaa olivat Kirjavan lampaan puoti ja Helmiparatiisi, molemmat Rüütlillä. Kuva kertoo, jotta tarjolla oli villaa, helmiä, värejä, nauhoja, korun osia.... Tässä välissä en mainitse niitä valtavia suklaakakkuja, enkä kahvia vana tallinn -liköörillä.

Hotellissamme vartiointi pelasi läpi yön.

Kattokruunuja ja kaikkea kukkivaa.

Pääovella oli neljä ryhdikästä pitkätukkasoturia.

Aitaa oli pitkälti ja komialti.

Nuo vihreät maalatut köynnökset löysimme tornin ylimmästä huoneesta.

Vanha kotka lepäili toisen kerroksen kattokruunussa. Tai oikeestaan tuo kattokruunu lähtee toisen kerroksen katosta ja itse kruunu on eka kerroksessa.

Huone josta lähdettiin kipuamaan torniin oli täynnänsä viherkasveja, jonkinmoinen viherhuone varmaankin.

Narisevia portaita riitti. Juuri kun sain puuskutukseltani sanottua, jotta onneksi nuo rappuset oli tuossa. Isäntä avasi ovemme, jonka takaa avautui vielä yhdet kapeat pitkät valkeat portaat ullakkohuoneeseemme. Puhhuh. Ja tätä ette kyllä usko, siellä oli oma sauna ja kylpyamme. Loppu on salaisuuksia...

Loma on lepoa.

Juhannusruusumatto

 Mattojen virkkausinto ei hiipunut vieläkään. Mutta nyt saa kyllä olla, tältä syksyltä ainakin. Kirjoottelin aiemmin, jotta tuo kilo kudetta riittää yhteen mattoon, nyt on peruttava puheita. Kutistin tuon valkoisen kuteen niin perusteellisesti ettei se riittänytkään alkuperäisen ohjeen mattoon, mutta eipä hätää, jätin välistä jokusen kerroksen pois, matto se on pienempikin matto.

Maton ohje.