lauantai 24. syyskuuta 2011

Villa Ammende


Pärnu, Viro

Me mentiin lomalle. Pärnu oli osoite, mutta laitosmaiset kylpylät eivät houkutelleet, puolivahingossa ajauduimme tähän historiaa ja romantiikkaa havisevaan pitsihuvilaan. Ja kylläpä meillä olikin mukavaa ullakkohuoneistossamme :D

1900-luvun alun jugend huvila Villa Ammende Pärnussa. Historiaa löydät täältä linkistä.

Jugend-maalauksia pursuaa seinillä ja katoissa. Sinistä, vihreää, keltaista, punaista...

Aamupala tarjoiltiin eri värisissä salongeissa. Maistuisiko muna  tänään vihreässä vai sinisessä salongissa? Kolmekerroksinen tarjotin pursusi hedelmiä, leikkeleitä, leivonnaisia. Aamiaismunan rakenne, kypsyys, melkeinpä muotokin selvitettiin tarkoin englannin kielellä ja kun se tuotiin pöytään, sehän oli juuri simmoinen ja vähän yli. Jos onnistuit käyttämään jokaista erikokoista hopeahaarukkaa ja veistä lautasesi ympäriltä, varmasti oli maha täynnä sen jälkeen.



Hotelli on sopivan kävelymatkan päässä keskustasta. Puukujia, tuhansia lehmuksia. Ihan pakko oli noukkia pussillinen tammenterhoja joulukransseja varten.

Rüütli, värikäs kävelykatu täynnä pieniä puoteja.

Suosikkini tällä kertaa olivat Kirjavan lampaan puoti ja Helmiparatiisi, molemmat Rüütlillä. Kuva kertoo, jotta tarjolla oli villaa, helmiä, värejä, nauhoja, korun osia.... Tässä välissä en mainitse niitä valtavia suklaakakkuja, enkä kahvia vana tallinn -liköörillä.

Hotellissamme vartiointi pelasi läpi yön.

Kattokruunuja ja kaikkea kukkivaa.


Pääovella oli neljä ryhdikästä pitkätukkasoturia.

Aitaa oli pitkälti ja komialti.

Nuo vihreät maalatut köynnökset löysimme tornin ylimmästä huoneesta.

Vanha kotka lepäili toisen kerroksen kattokruunussa. Tai oikeestaan tuo kattokruunu lähtee toisen kerroksen katosta ja itse kruunu on eka kerroksessa.

Huone josta lähdettiin kipuamaan torniin oli täynnänsä viherkasveja, jonkinmoinen viherhuone varmaankin.

Narisevia portaita riitti. Juuri kun sain puuskutukseltani sanottua, jotta onneksi nuo rappuset oli tuossa. Isäntä avasi ovemme, jonka takaa avautui vielä yhdet kapeat pitkät valkeat portaat ullakkohuoneeseemme. Puhhuh. Ja tätä ette kyllä usko, siellä oli oma sauna ja kylpyamme. Loppu on salaisuuksia...

Loma on lepoa.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Juhannusruusumatto

 Mattojen virkkausinto ei hiipunut vieläkään. Mutta nyt saa kyllä olla, tältä syksyltä ainakin. Kirjoottelin aiemmin, jotta tuo kilo kudetta riittää yhteen mattoon, nyt on peruttava puheita. Kutistin tuon valkoisen kuteen niin perusteellisesti ettei se riittänytkään alkuperäisen ohjeen mattoon, mutta eipä hätää, jätin välistä jokusen kerroksen pois, matto se on pienempikin matto.


keskiviikko 31. elokuuta 2011

Chilien kuivatus



Niin paljon pukkaa chiliä jottei millään kaikkea kerkee syömään. Eikun kuivatellaan. Chilit pääsivät vasta heinäkuussa kasvihuoneeseen, jotenka taitaa enimmän sadon kypsytys tapahtua tänä vuonna keittiön ikkunalla. Mutta tulevana keväänä tämä uuden kasvihuoneen onnellinen omistaja on ajoissa liikenteessä. Ei tässä mitään tomaatteja ruveta kasvatteleen, menee vaan mökki heti täyteen. Chilejä eri sorttisia ja ainakin basilikaa, katsotaan mitä talven aikana siemenluetteloista löytyy :)


Mitä siun kasvihuoneessasi kasvoi tänä kesänä?

perjantai 19. elokuuta 2011

Väännetään rautalangasta


Pidettiin Jaanun kanssa rautalankakurssit. Paljon syntyi sutta ja sekundaa, mutta terapiahan olikin tärkeintä :D Kierrätyskeskuksen Lontoon Towerin vartijanukke muuttui vihreäksi enkeliksi. Paljon on myös uusia keskeneräisiä töitä keskeneräisten valtavaan lootaan. Tulevia kursseja silmällä pitäen teimme hienoja romulöytöjä mm. maheton kasa avaimen reikiä ja isoja koukerometallikehikoita vaikka kasvihuoneeseen tueksi.

Uusia ontelokuteita odotellessa tekasin jämäontelosta päivän turhakkeen. Noo, tulipahan virkattua...

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Röllö ei enää jaksanut



Röllö 1994-2011

Yön tullen

minä seison portailla kuuntelemassa

tähdet parveilevat puutarhassa

ja minä seison pimeässä.

Kuule, tähti putosi helähtäen!

Älä astu ruohikolle paljain jaloin;

puutarhani on sirpaleita täynnä.
Edith Södergran