Mitä tulee kun risteytetään myyrä ja orava?

Zau. Tästä alkaa Myrtin sunnuntaipuutarha-uutiset.

 

 Chilisato on lupaava. Lupaa hyvää hikeä iskän otsalle tulevaksi talveksi.

Tieteellisessä tutkimuskasvihuoneessani elelee tulevaa hyttyspopulaatiota.  Biologi sisälläni näkee tuossa pinnalla hyttysen munat.

  

 Arktinen osasto suosittelee kesähelteillä kokovartalokiveystä. Tutkimuspäällikkömyrtikkö on jo useamman kesän suositellut viileitä kiveyksiä kaikille pitkäkarvaisille.

 Näköhavaintoja jättiläiskuusista?

 Pian ei aukea pergoilan portti, ei.  Villiviini on jätetty villiintymään. Ei hyvä ei.

 Minimansikkasadosta on tulossa kohtuullinen, vähän siellätäällä tontin pusikoissa.

 Mehitähtiasiantuntijan kolmivuotisessa tutkimuksessa on päädytty siihen, että elää se talvetkin pienessä saviruukussa pihanperällä. Niin.

 Päivän sää. Cameliajasmike tuoksuu etelästä, lännestä ja pohjoisestakin. Voimakkaat on tuoksutuulet.

 Väriterapialla voimia päivään. Nuohoa keltaisia ja liiloja rehuja mieluusti monesti.

 

 Sieltä miä sen löysin, takapihalta. Harvinainen Mojito, muskatellsalvia.

Rippijuhlakauden suosikkeja. Ruusu. Punainen.

 Viikon pähkinä. Where is the cat? Vastaukset voi lähettää toimituksen blogilootaan.

 Viikon uutiskasvi. Piippuköynnös. Tuo mikä kiipiää katolle. Vaivaton, huoleton ja viheliäisen vahva jos pitää raivata tietä tikkaille.

 Kevennyksenä kolmen kuvan kissasarjakuva.

"Myyrän möykyn sisältä löytyy käytävä, katsohan näin...

 ... hiukan vielä avitetaan nuin...

... sitten tiukka katse oravaan omenapuussa. Jonain päivänä se tipahtaa avonaiseen myyränkoloon, sitten miä sille näytän. Kaksi kärpästä kerralla. Mitä tulee kun risteytetään myyrä ja orava? Se jää nähtäväksi."

Hyvää illanjatkoa täältä Myrttilän toimituksesta.

Myrtti tähyää

   

Tsau. Tämä se nyt on. Miun oma tähystyslava.

Nyt saa iskäkin kiikkua, kun miä kiikun siellä täällä.

 

Huiskahännän huiskutusoksa on viälä ylempänä, kattois vain jottei kävyllä huiskaa.

 

Chiliä sen viittä sorttii ja tomaattia kans ja steviaa ja oliivia ja... Joko alkaa maistua sato suussa.

Elämää ja elämyksiä -blogi lätkäisi miulle hurrrmaavan tunnustuksen. Siinnä on kissoilla väri kohallaan. Klikkaa kuvaa ja näe komiat kollit.

Oransseja ja vihreitä pallukoita

Zau. Kyllä me täällä ollaan vaikkei olla keretty postaileen.

Me ollaan äiskän kanssa maalattu vihreetä ja keltasta ja leikattu oransseja ympyriäisiä kontaktimuovista, koska meillä on kevättä rinnassa.

Vesisaavin kannen nuppi, hahaa, pikku ankka joutui töihin.

Ja sitten me on vaan haaveiltu tulevan kesän chilien aromeista ja basilikan tuoksusta.

 Iskä on runksuttanut iison kasan risuja katteeksi. Silloin miä oon täällä havumajassa tarkkailemassa.

 Ja arvaa mitä? Tänä päivänä se oli niin lähellä, niin lähellä....

 Metriä pitempi fleksi ja miä oisin nyt oravannahkaa rikkaampi.

 

Äiskä halus laittaa loppuun kuvan meiän ekasta kukkivasta. Kevätlumipisarasta. Piänihän tuo on, jos oisin mennyt samaan kuvaan ois ihan jäänny miun varjooni, loistakoon nyt omineen sitten.

Zau vain, myö mennään syöttään myyrille valkosipulia...

Kasvihuone kuntoon

Pressu pois. Kasvihuoneeseen valoa.

Maali on vähän kyllä last season. Eikös meillä jäänyt sitä askarteluhuoneen ovimaalia. Kevään vihreää.

Boing... tänne pitää hakee se vesisaavi ulkosaunasta. Siintä vesi sitten liruttelee ales kasteluporkkanoihin.

Katsohan. Sammalta ulkopuolella. Sielläkin tarvitaan vettä ja rättiä. Hommaa taas riittää.

Hieno viime kesän tuoksu on vielä täällä tallessa.

Arvatkaapa paljon täällä on lämpöasteita? 28. Ihan superia kun alkaa taasen kasvihuonekissa-kausi.

Sulje ovi perässäs äiskä, miä otan päivätirsat täällä.

Sillee että viikset näkyy

Otetaan äiskä kuva meiän jokailtaisen sadonkorjuun annista. Miä voisin tulla ihan pikkasen tähän etualalle, sillee vaan että viikset näkyy.

Mitä kuuluu herra Habanero?

Chilit ovat kasvaneet silmissä viime viikkoina, vasemmalla takarivissä. Takaseinällä pensastomaatti, tanskan vienti, kirsikkatompsku ja amppeleissa tietty amppelisimmoiset.





Meikäkollin tehtävänä on tarkkailla ja ohjailla muurahaisliikennettä, joskus joudun jopa kylmästi harventamaan populaatiota.







 Vesimeloonit ovat lähteneet kasvuun. Ans kattoo mitä niistä kasvaa vai kasvaako mitään.







Tässä. Miä kolli iha ite olen nämä siemenestä kasvattanut. Karvat ovat ylpeydestä niin pörhöllään, jotta hyvä kun mahdun tuosta kasvihuoneen ovesta kulkemaan.







Kuvassa näkyy nuo kasvatussäkkien tekstit, mutta ihan livenä nuo samettikukat ja piparmintut peittävät aika hyvin tuota rumaa säkkiä. Tuossa olisi kyllä tuotesuunnittelulle paikka. Nyt epätoivoisesti peitän tuota biolania, jos säkit olisivat kauniita, ilman räiskyviä tekstejä, voisin kehuskella, nämä ovat biolanin säkkejä. Nii. Mieti sitä.






Mikäpä tässä on kölliessä kasvihuoneen lämmössä, tiilikäytävän viileydessä, oviaukon tuulessa... Tsau, miä jään nautiskelemaan kauniista aamusta.

Automaattinen pölytysjärjestelmä

Kyllä me kollit tiädetään, jotta tekniikasta saattaa olla apua. Tämä bluumatti viritellään kasvihuoneeseen kastelemaan chilejä automaattisesti. Lootakin on kiva jo ihan sillasenaan.







Multaan työnnettiin tommoset keraamiset porkkanat, jotka ensten täytettiin vedellä.






Porkkanat yhdistettiin vesiletkuun, joka tulee ylempänä olevan vesisaavin kyljestä. Sitten säädettiin vastapäivään ja vähän taas myötäpäivään ja eihän se toiminut. Höh. Sitten me iskän kaa keksittiin, jotta piti irrottaa nuo tippaletkut porkkanoista ja vähän pyöritellä, olivat mokomat ihan lutussa. Sitten alkoi toimimaan, kerron myöhemmin onko tämä tekniikka vain kivaa vaiko myös hyödyllistä :D







Paitsi kastelujärjestelmä, meillä on myös automaattinen pölytysjärjestelmä. Näetkö, tuo harmaa pallukka on sen pörräävän toiminnan keskus. Melkosen luomua tekniikkaa.







Eikä siinnä viälä kaikki. Sitten me iskän kanssa hoideltiin yks kärrin kuomujuttukin. Luulen että ilman miuta tuosta ei ois tullut mitään tän päivän aikana.







Oli kiva päivä. Iltalepäilin päivän päätteeksi lempilepopuskani juurella. Mutta hei, eipä tässä muuta kuin tsau.