Heti puuttuu näemmä eka kuva, mutta selitellään. Saneerauslaastini on
pakkasenkestävää, mutta ei kuulemma kestä jatkuvaa vedessä oloa, niinpä
laitoin ensin "vesiosaan" lähmien tavallista sementtiä. Siihen pintaan
työnsin kasvien lehtiä, nurjapuoli sementtiin päin. Päälle muovi ja sen
päälle painoksi hiekkaa.
Kuivattelin kolmisen tuntia muistaakseni, sitten otin lehdet varovasti
poies. Jos antaa kuivua kauhian kauan, lehdet ei lähde kuin kulumalla.
Yläreunaan liimasin kirpputorilöytöni, lasikiviä, saneerauslaastilla.
Tuo oli hyvää soossia, ei yhtään valunut tuon sementtiosion päälle.
Tässä kuvassa onkin jo kaikki kivet liimattuna. Kuivumista odotellessa
tein saneerauslaastista löysän soseen, jonka levitin ihan
maalauspensselillä tuohon kulhon reunaan ja pohjapuolelle, siis
sivuille, pöh, miten se sanotaan.
Kun kivet oli liimautunut kunnolla, levitin lasikivien päälle uuden
kerroksen paksua saneerauslaastia. Sen kuivuttua jonkin verran tulee se
homman jännin ja epätoivoisin kohta. Pitäisi pyyhkiä kivien päältä
ylimääräinen pois, silloin kun se vielä lähtee, mutta välisoossi pitäisi
olla sen verran kuiva jottei se lähtisi kokonaan. Kostealla
autonpesusienellä vetelin ensin suurimmat soossit poies, saabbiahan
sillä sienellä ei kannata sitten enää pestä. Kuivuessaan kiviin jää
tähmää, miä sitten hinkkasin jokaisen parisataa kiveä yksitellen
pehmiällä kankaalla ja lopulta kynsillä raaputtelin kuivaneet kohdat
kivien pinnasta. Mutta kun seura on hyvää, mikäs siinnä on raaputellessa
ja juoruillessa.
Ja TADAA, valmista tuli. Eikun kuivatellaan jokunen päivä, ennenkuin oravat pääsevät juomaan.
Loppusaneeraussoossista tuli sydämiä kiviin. Pensselillä sutasin sydämen kiven pintaan ja painelin mosaiikkipalat perään.
Olen ekakertalainen näillä sivuilla.Tätä taitoa olen haaveillut oppivani, siispä hakeudun ensitalvena oppimaan.
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoinen kuvaus ja tulos nättiä silmänruokaa..kiitos :)
VastaaPoista