Arkikuvahaaste 3/5

Arkena opiskellaan villiyrttejä.

Peltokanankaali Barbarea vulgaris.

 Kanankaalin tieteellinen sukunimi Barbarea tulee tykistön ja kaivosmiesten suojeluspyhimyksen Pyhän Barbaran mukaan. Pyhimyksen suojattien haavoja hoidettiin kanankaalin lehdillä.

 Peltokanankaalin talvehtivia lehtiruusukkeita on syöty entisaikaan pitkien talvikuukausien aikana keripukin torjumiseksi. 

Tuota lähdetään etsimään iskän kanssa kun sateet hellittää. Zau.

Tänään haastamme mäyräkoiran, Myrskyn.

Säännöt löytyy osasta 1/5.

Yrttikupla

 Äiskää! Kuka tämän teki? Kaikki vihreät sullottu kuplan sisään.

 Häikäsee.

 Muovinen maku.

Pirskatti. Kissankestävä yrttikupla. Kenen idea?

Katsokaa nyt. Siellä olisi viinisuolaheinää, maistuisi ihan ketunleivälle ja vuonankaalia, niin terveellistä, ihan top ykkönen. Timjamia, basilikaa ja vielä persiljakin on sinne mahtunut. Höh. Iskee anemia, elleisitten, hmmm, yläkautta....

Meillä syödään vuohenputkia

Tässä se on. Miä tilasin äiskälle Raija Kivimetsän Hulluna hortaan. Arvatkaa kuka pääsee kesällä luontoretkille etsimään villivihanneksia, heh, oli niinkun oma leh... kolli ojassa. Ei meillä sitten enää itketä/kitketä  vuohenputkea, me syödään ne.

 Pakkasilla tehtiin jääkukkia savipotteihin. Nuo säilyy ulkona pitkälle kevääseen. (Vettä ilmapalloon ja pihalle, you know, joku voisi niitä erehtyä luulemaan strutsin muniksi, en miä.)

 Loput kasattiin jääpallolyhdyksi.

 Muistatteko miun taistelukaverin, Kopernikuksen? Hää oli meillä jouluna hoidossa. Nyt Kopernikuksellakin on ihan oma blogi, käykäähän moikkaamassa, jottei hänen tarvitte siellä Kalliossa yksikseen moukua.

http://kopernikuskalliosta.blogspot.fi/

 Eipä muuta. Lähdemme iltakierrokselle. Zau.

Pihkassa pihkavoiteeseen

 Tadaa. Nuin vain me tehtiin omaa Pihkassa -pihkavoidetta. Niin on luomua, jotta melkein voisin maistaa, mutta en sitten kuitenkaan.

 Ihan oma tarinansa on pihkankeruureissu Alpon lehmihaassa, mutta ei siintä tässä sen enempää.

 Kuusenpihkan sekaan tuli kookosöljyä pääosin, hiukka myös oliiviöljyä notkistamaan.

 Tässä kohtaa pihkan sulatusta rupesi ensikertalaisia hiukan jo epäilyttään, melkoista mönjää meinaan.

Mutta oi katsokaa kuinka kauniinvärinen lopputulos ja se tuoksu....

Välissähän tietty suodatettiin roskat sideharson avulla ja lisättiin mehiläisvahaa ja vähän hunajaa ja yrttitinktuuraa, sitä meidän salaista ainesosaa :) Tuohon vaan tarvittiin niin paljon käsiä jottei kukaan kerennyt kuvaamaan.

 Tuotahan voi käyttää mihin vain, hurjiinkin juttuihin. Me vain äiskän käsiin, kun sillä kasvaa kalan suomut kun lotraa vedessä. Tuo on paras rohto siihen.

 Pihkavoide kun oottaa jämähtämistä, me iskän kanssa tehdään talvivalkosipulille koti. Ne on hianoo Ylöjärveläistä rotua, joten aateltiin laittaa oikeen kohopenkkiin. Mihin siä sen kynän nyt hävitit? Annapa kun miä pitelen tätä lautaa kun etsit.

 Kato reikä! Myyrien tirkistelyaukko. Jee... tää on hyvä...

Satoisa iltalenkki

 

 Me kävellään joka ilta äiskän kanssa tontti ympäri. Miä kun vahdin myyriä, äiskä poimii pari viinimarjaa, sitten siellä oravakuusen alla kasvaa piparminttu ja kuolemattomien yrtti, kasvihuoneesta napattiin basilikaa ja chilejä. Iltalenkki ei ole pitkän pitkä, mutta eri antoisa vai satoisa.

Terveyttä pakkaseen talveksi. 

 

 Teesekoitukset kun laittaa tommoseen leivinpaperitötteröön ja pakkaseen, hyvää tulee. Talvella rullaa auki toisesta päästä ja senkun kaataa teepannuun. Lehdet ovat kuin kuivattuja, vain väri ja maku on parempi kuin kuivatussa. Ja pääsee helpolla. Toisessa tällä kertaa pelkkää piparminttua, toisessa sekoitus steviaa, minttua ja kuolemattomien yrttiä.

Vaaroja uhmaten keppisopan tähden

Me tehdään keppisoppaa. Ensin on uhmattava metsän vaaroja ja ylitettävä hurjia esteitä.

 Tule vain äiskä! Ei ole karhuja näköetäisyydellä.

 Tässä lähteen äärellä kerkee hiukan lepuuttaan tassuja, sillävälin kun iskä lippoo vettä ämpäreihin.

Selvittiin ehjin nahoin metsästä, nyt on hyvä antaa tuulen tuivertaa metsän öttiäiset turkista.

 Fergusonin katolta näkee maailman ääriin.

Ei lähetä vielä, miä viälä hiukan renkun täällä.

 Kaikki kiva tämän keppisopan tähden. Mäntyä, kuusta, katajaa, suolaa ja lähdevettä. Tuota kun hörpitään lähtee tauti kun tauti ja muututaan supermiähiksi tai -kolleiksi. Kuuklettamalla löydät tarkemmat ohjeet jos kiinnostuit.

Mölkympi päätuomari

 Enot tuli meille pelaan mölkkyä.

 Tarkkana... tarkkana... ai että tuommoisella tyylillä...

Ei ei ei... viitonen nojaa, ei lasketa... sori...

On me käyty metsässäkin, kuusen kerkkiä keräilemässä...

ja lipstikkaa pakastettu talven keittoihin.

Kuolemattomien yrttiä rullalle

Tämä kuolemattomien yrtti talvehti hyvin ja on hienosti lähtenyt leviimään. Hyvässä maassa saattaisi kasvaa ihan mahettomaksi. Tunnetaan myös nimellä lohikäärmeenparta tai jiaogula. Tää kuulemma laskee huonoo kolestroolia ja verenpainetta. Tiedä häntä, mutta Kiinassa seuduilla missä tätä käytetään päivittäin, ihmiset elää porskuuttavat poikkeuksellisen pitkään.

Miä en saa mennä keittiön pöydälle. Vähän vaan nojaan, jotta paremmin näkisin. Tehdään äiskän kanssa teesekoituksia, tässä on nyt piparminttua, sveitsin minttua ja kuolemattomien yrttiä. Rullataan tommosia tötteröitä ja heitetään pakkaseen. Kyllä nyt riittää talvella tarjoilla teetä mummillekin, kun tulee miuta kattomaan.

Pönttölupatarkastaja

Veturinkuljettaja toisessa polvessa? Ainaskin työpaita istuu. Noo, miä oon vasta perehdytysjaksolla :)





Tai sit miä rupeen lintupönttöjen lupatarkastajaksi.






Tuokin höyhenrinta rätkättää ryökäle miulle. Miä säksätän takasin. Tsik ja tsäk tsäk...







Venhoyökkönen nökötteli kasvihuoneen seinässä. Söpön karvanen. Tulevaisuus ötiäistutkijana? Hianolta sekin kuullostaisi.







Kasvihuone on äiskän miälestä eri kiva. Nyt jo tuloo basilikaa niin, jotta riittää pakkaseen asti. Basilikan pakastaja. Ei ei... tassut kylmettyy.





Alppiruusu kukkii kilpaa syreenin kanssa. Rodonisti? Ei vaiskaan. Miä jään kotiin äiskän ja iskän iloksi, peräkammarin kolliksi.
On muuten vaikea kuvattava. Värit jää melkosen valjuksi.

Mutta metsä oli jees.

Terve teille. En oo kerenny postaileen kiireiltäni, mutta nyt tulee oikeen kuvamaratooni.







Kasvihuoneeseen ei tullut lootia vielä tänä keväänä, iskällä on kiireitä miun ulkoilutarhojen kanssa. Miä kyllä sanoin äiskälle, jotta kasvaahan ne nuissa säkeissäkin, mutta hää ei yhtään tykkää nuista biolanin mainosteksteistä. Puhui jotain jotta piilottaa ne pajujen alle tai risujen tai sammaleen, katotaan mitä keksii...







Takarivi on erisorttii chilii ja chilii ja chilii ja sitten eessä on vuoroon paria eri samettikukkaa ja piparminttua. Niitten hajun pitäisi pelotella öttiäisiä, saas nähdä.







Nää amppelitomaatit miä ihan ite kasvatin siemenestä, muistat varmaan kuin miä niitä koko alkukevään vahdin sisällä.







Tuoksumiakkaliljoille laitettiin jo pajutuet etukäteen, vielä saavat olla kasvihuoneessa, jotta sit kerkeisvät kukkia.







Nyt on riittänyt mukavasti tuoreruokaa. Oon miä syöny ihan mahettomasti kaikkii itikoi ja pörriäisiikin, vaikka äiskä niistä varottelee.







Miulta kysyttii mikä se simmonen lipstikka on. No. Se on liperi, simmonen maustekasvi. Tää on lihaliemikuutioiden alkuperäinen mauste. Käy sitten iha kaikkeen ruokaan. Luin tuolta juuri jotta jos laittaapi vaniljajätskiä ja lipstikkaa tehosekottimeen, saa hyvän jälkiruuan. Pitää sanoo äiskälle jotta kokeillaan. Mutta lihakeittoon ehdoton.







Tämon arovuokko sanos Jaanu-täti.







Miä käyn joka päivä Röllön haudalla katsomassa että on nättinä. Sitten miä istahdan ton hautakiven päälle ja piän piänen muistohetken.







Iskä on saannu jo valmiiksi tuon miun pienemmän etelänpuoleisen tarkkailutasanteen. Tuosta pääsen suoraan olohuoneen tuuletusikkunasta kulkemaan. Sitten tuol ylhäällä on simmonen piäni tasanne, josta näen paremmin naapurin hauvan aitaukseen tuon viinirypälerisukon yli.







Jos miä haluun tarkkailla naapureita,  miä kiipeen mäntyyn. Sitten pitää kyllä ottaa valjaat käyttöön sanos äiskä.







Eräänä kauniina päivänä me lähettii koko perhe yhelle mökille. Mettässä on kivaa. Paitsi yksi juttu. Siellä pitäisi kävellä vetten päällä. Ei käy. Tätä kollia ei kuseteta. En menny vaikka kaikki kuin maanitteli. Vai vielä laiturille, pöh.







Mutta metsä oli jees.







Menkäähän tekin jo kotionne, rupee niin suuta kuivaan tämä lörpöttely. Tsau.