Belgialainen elävä aita

Miulta pyydeltiin tarkempia ohjeita elävän pajuaidan tekoon. Kerron tässä miten me teimme, olemme ensikertalaisia asialla, joten kannattaa varmaan tsekata ohjeita myös pajukirjoista. Homma alkoi keväällä, kun kaadoimme pellolta viljeltyä siperian pajua. Mahdollisimman pitkiä pajuja. Pajut työnnettiin ulos vesitynnyriin seisoskelemaan pariksi viikoksi. Sitten kaivettiin istutusmonttu, 20 cm syvä, lapion terän levyinen. Sitten pajuja tökkimään maahan 20 cm:n syvyyteen elikkäs yhteensä syvyyttä tulee 40 cm. Aina kaksi pajua rinnakkain, laitoimme ne kyllä erikseen, mutta rintarinnan. 20 cm:n välein, 60 asteen kulmaan. 

Punonta on hankala selittää. Yhden pajuparin edestä ja yhden takaa. Edestä ja takaa. Nippusiteiden laiton aloitimme alhaalta päin, rivi kerrallaan. Tässä kohtaa huomattiin hyväksi käytännön konstiksi, että tarkempi silmäinen peruuttaa jokusen metrin aidan taakse keskelle ja huutelee sieltä ohjeita sitojalle. "Tän puoleinen pajupari sentin ylemmäs" Kaukaa näkee paremmin että salmiakit ovat suunnilleen saman kokoisia ja suorassa linjassa. Käytimme melkosen pientä nippusidettä ja sehän paksahteli poikki vähän väliä, elikkäs kantsii hommata vähän vahvempaa. Reunimmaiset pajut käänsimme aina pyöreästi takaisin ristikkoon, kuva kertoo sen paremmin. Yläosaa yritimme taivutella pyöreään muotoon, osa pajuista kävi kuitenkin jo liian lyhyeksi, mutta muotoilua voi jatkaa kun paju kasvaa.

Liikalannoitusta pitää välttää. Se heikentää tuleentumista ja talvenkestoa. Me emme lannoittaneet ollenkaan. Mutta vettä pajuaita tarvitsee ensimmäisinä vuosina, myös sateella, jotta lähtee hyvin kasvuun. Ja vielä kastelusta, älä kastele yhteenkohtaan niin että maahan tulee reikä, juuret kuolee. Kun paju lähtee kasvamaan, ylimääräisiä oksia voi poistaa tai taivutella aitaan miten tykkää.
Ja TADAA, pajuaita on valmis kasvamaan tai kuolemaan.