Puuhamaa

 Rukkastyöläinen ruokalevolla.

 Mitä? Kunhan hetken lepuutin.

 

 Tähän tulee iskän kahvakuularinki. Yhdessä me jaksetaan heilutella ainakin 30 kilosta.

Tartteis vielä tiilet upottaa myös kukkapenkin ympärille, sillai munan muotoisesti. Välit talon seinästä riippukeinukatokselle betonikiviä ja luonnonkiviä. Sillai aaltoillen. Villiruusunpunaista maalia pölkkyjen päihin ja penkkiin. Pata suoristettava ja ehkä jonkinmoista sammalkasvatusta sinne. Padan takana olisi paikka simmoiselle pinkkinä kukkivalla koristepuulle. Osaatteko suositella jotain? Riittää puuhamaata kyllä koko kevääksi.

Mehitähdet ruukuissa

 Näitä mehitähtiruukkuja on kaikkiaan 16. Ovat nyt talvehtineet nuilla sijoillaan kolme talvea. Joku blogissaan murheissaan kertoi, ettei ollut selvinnyt hänen mehitähtensä ekastakaan talvesta. Tänä keväänä oli yhdestä ruukusta mehitähdet ennemminkin kadonneet kuin kuolleet. Ruukun alta löytyi kyllä melkoisesti muurahaisia, olisiko syy siinnä. Punaisia mehitähtiä on meidän pihalle turha istuttaa, yritetty on. Harakat vievät jokaikisen. Olisiko salaisuus huono hoito. Nämä saa vettä jokusen kerran vuodessa muualta kuin taivaalta.

Kuvat on vielä niin synkeitä, niin huhtikuisia.

Mosaiikkipöytä

 Laitettiin mosaiikkia pihapöydän pintaan. Ensin suunnitellaan. Nyt oli mielessä tuommoinen ruutukuosi.

Miä kyllä tykkäisin näistä tipunkeltaisista!

 Liimattiin palikat saneerauslaastilla ja jätettiin kuivaan yön yli.

 Jämälaastit muffinssivuokaan. Tulee kivoja betonisydämiä.

Suurimmat sotkut hoitui sienellä. Miä tässä tarkastelen sienen kosteustasapainoa.

 Seuraavana päivänä sutastiin kumilastalla pintaan ja pöydän reunoihin saumauslaasti, komerossa sattui olemaan tuommoista ruskiaa. Sen annettiin kuivahtaa puolen tuntia ja sitten alkoi se suurin urakka. Pehmosella lakanarätillä pyyhittiin jokainen mosaiikkipala puhtaaksi yksi kerrallaan.

Kelpaa.

Aiempi betonipöytäprojekti ja ehkäpä tarkemmat ohjeetkin löytyy täältä.

Myrtin kakkonen on ykkönen

 Näättekö kuin ihana vihriä lampaanpyllylelu! Miä Myrtti-poika voitin arvonnassa kakkospalkinnon, vaikka tää on kyllä ihan ykkönen. Karvainen kiitos elämää ja elämyksiä -blogin väelle <3

 Kyllä miä niin kovasti ootin pakettiani, joka päivä kävin postilaatikolla. Olivat mokomat lykänneet pääsiäisen miun ja pakettini väliin.

 Lampaanpyllyn vierellä kuoressa oli tämmönen silkkiäinen pötkylä.

 Ja pilkkunakki. Tää on eri makee!

 Kyllä miä oon niin onnekas.

 Tää on suosikki <3 Näitten tekijät akat ja likat löytyy täältä.

 Kieleen jää lampaan pyllykarvaa, mutta siksihän tää niin paras onkin.

Miä lähetän teille kaikille lukijoille lentomuiskuja. Näin ikään: 

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ropponen pakurille

Äiskä luki ,että ropposeen (tuokkoseen) säilötty pakuri saa lisää terapeuttisia ominaisuuksia tuosta koivun tuohesta. Niinpä hää herätti meidät miehet päiväunilta ropposen tekoon.

Ensin me kipastiin pihalle kiskoon tuohta.

 Niin helppo homma, että ihan nauratti.

 Puukolla vedeltiin jäljet taitoksille.

Ei meillä nyt äkkiseltään ollut pajua sidontaan, mutta kokeillaan pihlajaa.

 Minipuristimet on kätevät hommaan kuin hommaan.

 Päätyihin laitettiin vahvikkeet väliin ja kulmat käännettiin siihen päälle.

 Eikun reiät kylkeen ja tikku solmulle.

 Hyvä tuli, vaikka harjoituskappalehan tämä on. Seuraavaan väännetään kansikin.

Siinnä on äiskän pakurin hyvä köllöttää.