Myrtti tähyää

   

Tsau. Tämä se nyt on. Miun oma tähystyslava.

Nyt saa iskäkin kiikkua, kun miä kiikun siellä täällä.

 

Huiskahännän huiskutusoksa on viälä ylempänä, kattois vain jottei kävyllä huiskaa.

 

Chiliä sen viittä sorttii ja tomaattia kans ja steviaa ja oliivia ja... Joko alkaa maistua sato suussa.

Elämää ja elämyksiä -blogi lätkäisi miulle hurrrmaavan tunnustuksen. Siinnä on kissoilla väri kohallaan. Klikkaa kuvaa ja näe komiat kollit.

Riipputuoli

Ne setät sieltä Riippumattojen maalimasta lähettivät miulle tämmöisen hianon riipputuolin testattavaksi. Iskä viritti sen silleen, jotta tuo tuoli on tuolla ison kuusen sisällä. Keskenhän tämä on vielä. Projektit poikii aina uusia, ensin tuli riipputuoli, sitten tarvittiin teline, maahan pitää vielä jonkinmoisia raparperinlehtiä tekaista sementistä ja kattokin olisi kiva sateen sattuessa. Riitahan meillä tuli äiskän kanssa kumpi saa kiikkua, iskä lupasi tehdä miulle oman majan tuonne kuusen oksille, mutta siihen asti...

... kiikun miä. Ruuvaappa iskä ne jouset tukevasti sinne ylös, jos meinaa äiskäkin joskus kiikkua.

Tykkään kyllä. Keskeneräisenäkin. Menkäähän jo siintä, otan pienet unet. Zau.

Kissa vai ohjuspatteri

Zau. Seuraapi myyräjahdin alkeistunti. Tässä ei tarvita valkosipuleita eikä ohjuspattereita. Nuuskutetaan käytävä sammaleen alta ja poistetaan pintakerros jotta saadaan käytävän pää näkyville.

Asetutaan tukevaan takahaara-asentoon.

 

Kiihdytetään tassut täysille kierroksille.

 Huoletta voit työntää tassut käytävään kainaloita myöden.

 Jo pelkkä ajatus nostaa veden kielelle...

 Kuvassa näkyy kuinka olen kaivanut myyrien tuplakäytävät esiin. Tassut ja päätäkin vähän toiseen aukkoon, niin jo saattaa tupsahtaa myyrä toisesta kolosta suoraan suuhun...

Äiskä ei ole varma kumpi tekee pahempaa jälkeä, herra myyrä vai myyräkissa.

Taasen kantsii suurentaa kuvat, saavat kummasti eloa siintä :)

Isoveli

Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokin lehden alla,
kun on oikein pieni.

Kuulkaa. Miä en ole enää piäni, miä olen isoveli. Isoveli... kuulostaapa hyvältä...

Eilen syntyi Kuuratassun Kissalassa miulle kolme velipuolta, hurjaakin hurjempaa tai ainakin söpömpää siperiankissapoikaa. <3

Kuvat: Kuuratassun Kissala

Saanko esitellä päivän vanhat veljeni:

 Hupu, komia kuin isoveljensä :)

 Lupu, pikkanen raitapöksy

Tupu, tuo lurppakorva

Oransseja ja vihreitä pallukoita

Zau. Kyllä me täällä ollaan vaikkei olla keretty postaileen.

Me ollaan äiskän kanssa maalattu vihreetä ja keltasta ja leikattu oransseja ympyriäisiä kontaktimuovista, koska meillä on kevättä rinnassa.

Vesisaavin kannen nuppi, hahaa, pikku ankka joutui töihin.

Ja sitten me on vaan haaveiltu tulevan kesän chilien aromeista ja basilikan tuoksusta.

 Iskä on runksuttanut iison kasan risuja katteeksi. Silloin miä oon täällä havumajassa tarkkailemassa.

 Ja arvaa mitä? Tänä päivänä se oli niin lähellä, niin lähellä....

 Metriä pitempi fleksi ja miä oisin nyt oravannahkaa rikkaampi.

 

Äiskä halus laittaa loppuun kuvan meiän ekasta kukkivasta. Kevätlumipisarasta. Piänihän tuo on, jos oisin mennyt samaan kuvaan ois ihan jäänny miun varjooni, loistakoon nyt omineen sitten.

Zau vain, myö mennään syöttään myyrille valkosipulia...