Yöllä on kiva mennä isin kanssa ulos. Ensin käydään tarkistamassa yhen vanhan huuhkajan pönttö. Sen siipien väli on ainakin toista metriä. On on. Tää on ihan tosi juttu. Toissa syksynä se pöllytti pari kylän kollia. Niillä on viäläkin karvat pystyssä. Mutta miä en pelkää ollenkaan.
Ooppa hiljaa! Kuulitko? Tuolla mönkii jotain hiirtä suurempaa. Se on varmaan se kahdeksan kilonen rotta, joka on tässä öisin pyöriny. Puhuvat kylillä että sen etuhampaat yltäis leukaluun alapuolelle.
Jonneen tonne se meni ... eenkä pelkää ollenkaan.
Mennään isi jo sisälle, äitikin varmaan jo odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti