Blogini on jähmettynyt. Sukututkimus koukuttaa taasen uuden ohjelman myötä, mutta kyllä miä taas joskus palaan tännekin kirjoittelemaan.
Pikakierros puutarhassa sateiden välillä.
Unikon sydvesti.
Mummuni ja vaarini olivat aikoinaan töissä Harvialan taimitarhalla, he toivat sieltä pihalleen 1955 hevoskastanjan taimen, joka kasvoi valtavaksi puuksi. Sieltä äitini ja isäni saivat hevoskastanjan alun. Kun vanhempani muuttivat, tuo hevoskastanja siirrettiin meidän pihallemme huhtikuussa 1999 metrin mittaisena risuna. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, puumme on viisimetrinen, mutta ei vielä kuki.
Tuossapa kuvakin vaarini hevoskastanjasta.
Alppiruusu aloittelee kukintaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti