Levihuippu, Me mennään lomalle osa 8.

Levihuipullahan turisti käy tietty. Niin mekin. Mutta tällä kertaa ei menty gondolilla, ei tartte jos on jo kerran mennyt, hyi h... vieläkin kauhistuttaa.

On niillä nättejä aitoja.

Huipulla oli tommosii pienii punasii kukkiakin.

hups...

...ja tietty kivii, kivii, kivii...

....ja kivii ja pilvee...

Ylläksellä kasvaa hianoja kuusia.

Tämä poro näytti meille tietä.

Kaunispää. Me mennään lomalle osa 7.

Kuvia Kaunispään huipulta.

Poroi.

Tykkäsivät luuhata tiellä.

Pilvee.

Ilma oli tosi kaunis. Lämmin tuuli ja aurinkoa.

Tuohon kuvaan vois käydä pötkölleen.

...tikapuita pitkin taivaaseen...

En istuis.

Nätissä rivissä laella.

Ai viikonlopuksi kotiin? Saas nähdä kun on tuota ruuhkaa maantiellä.

Jeps.

Inari. Me mennään lomalle osa 6.

Nonnii, ei kait ne norjalaiset tarttee dopingia kun on tuommoset hiihtokelit heinäkuussakin.

Jossain päin Tenon varrella.

Sithän myö päätettiinkin sivistää itteemme oikeen kunnolla ja menimme Siidaan, sinne saamelaismuseoon Inariin.

Seuraavissa kuvissa räkkähyönteisiä, niitä verta imeviä. Tää eka ötökkä on hyttynen elikkäs sääski. Kato vaan oikeen tarkkaan, mitkä polvinivelet...

Tämä on mäkärä. Paljon lihaksikkaampi kaveri.

Suppupaarma. Niitä paarmojakin on joka lähtöön. Täällä reissussa nuita mitään ei kyllä ole ollut kiusaksi asti, niinpä opiskellaankin näistä kuvista.

Ulkomuseoalueella oli kaikkii saamelaisille tyypillisiä asuinmuotoja ja pyyntitapoja. Siel mettässä oli ihka mukava kävellä. Kuvassa sahapukki. Sit vaan justeeri ja kaks miästä, toinen seiso telineen päällä, toinen alla ja kyllä lankkua syntyi.

Tästä kaffemyllystä otan sitten mallia kun rupeen Potinperään vastaavaa 1:12 tekemään. (Samaa meinasin eellisen postauksen kirkon ovesta)

Säilytyslava. Latoja kun ei ollut luovat rakennettiin korkeiksi, etteivät porot syöneet heiniä.

Mirhamintuvan seinät oli täynnänsä tämmöistä tekstiä. Siis vanha käräjätupa. Näistä sadoista puumerkeistä osa oli tuomiota oottaneitten. Oottivat vankilaa, jalkapuuta tai raipparangaistusta.

Lammaspuura.

Nili.

Tuossa loukussa kävi kehnosti ahmalle

Entäs sitten kärpän kohtalo. Vaakasuoraan kapulaan syötti, kärppä sitä näykkäsi ja ylempi hirrenpuolikas loksahti sen päähän että pläts vaan.

Karhunloukku. Tekniikka oli kunnossa saamelaisilla järeemmillekin elukoille.

Ja myö taas lähetään, zau.

Utsjoki. Me mennään lomalle osa 5.

Inarilainen käpy.

Naavaa Myössäjärven aarnialueella.

Jokainen itseään kunnioittava turisti kiipeää Karhunpesäkivelle ja sitten vielä samanmoinen kipuaminen sinne näköalapaikalle mistä näkyy Inarinjärvi. Askelmia reilut 450.

Mutta matkalla voi salapäiten huilata, kun mukamas kuvailee kaikkia känkkäoksia ja maisemia. Antaa saksalaisrouvien kirmata hikiotsalla juoksujalkaa ylös.

Entäs kun on takana yli 400 askelmaa ja kamerasta loppuu patterit. Ehdotin isännälle ihan rauhalliseen sävyyn, jotta jos hää kipasis parempi kuntosena hakeen uudet patterit autolta. Murahti vaan ja jatkoi ylöspäin, merkillistä. Mutta kun sitten aikamme jäähyteltiin pattereita, niin saatiin vielä tuo kuva napattua huipulta.

Porttipahdan poro.

Pikkanen kukka.

Patoniva.

Portti Utsjoen kirkkotuville. Matka kirkkoon oli pitkä, niinpä reissu kesti helposti viikonkin ja nuissa tuvissa yövyttiin. Kun mentiin Utsjoen markkinoille, meinas se jotta mennään kirkkoon.

Ajoissa kun tultiin, jouti ennen kirkkoon menoa tekeen kauppaa kirkkotupa-alueella.

Etualalla turvekammi, jossa asui aikanaan Abraham Helander perheineen.

Turvekammin sisältä.

Tässä oikeen monitoimitupa, peräjälkeen vessa, navetta, talli ja kirkkotupa.

Saunatupa. Savusauna ilmeisesti on vieläkin käytössä, kun sisältä löytyi melekosen mustia muovivateja.

Ja taasen näitä samoja pieniä kukkia, niitä on jokapaikassa.

Kirkkotupien taustalla näkyy Mantojärvi.

Itte kirkko olikin sitten tien toispuolen pikkaisen kipuamisen päässä.

Utsjoen eka kirkko oli Tenojoen varressa. Perimätieto sanoo jotta vihollinen sytytti kirkon ja mukana paloivat kaikki kylän asukkaat. Tää nykyinen kirkko on miun laskuopin mukaan neljäs, ja rakennettu 1850.