Inarilainen käpy.
Naavaa Myössäjärven aarnialueella.
Jokainen itseään kunnioittava turisti kiipeää Karhunpesäkivelle ja sitten vielä samanmoinen kipuaminen sinne näköalapaikalle mistä näkyy Inarinjärvi. Askelmia reilut 450.
Mutta matkalla voi salapäiten huilata, kun mukamas kuvailee kaikkia känkkäoksia ja maisemia. Antaa saksalaisrouvien kirmata hikiotsalla juoksujalkaa ylös.
Entäs kun on takana yli 400 askelmaa ja kamerasta loppuu patterit. Ehdotin isännälle ihan rauhalliseen sävyyn, jotta jos hää kipasis parempi kuntosena hakeen uudet patterit autolta. Murahti vaan ja jatkoi ylöspäin, merkillistä. Mutta kun sitten aikamme jäähyteltiin pattereita, niin saatiin vielä tuo kuva napattua huipulta.
Porttipahdan poro.
Pikkanen kukka.
Patoniva.
Portti Utsjoen kirkkotuville. Matka kirkkoon oli pitkä, niinpä reissu kesti helposti viikonkin ja nuissa tuvissa yövyttiin. Kun mentiin Utsjoen markkinoille, meinas se jotta mennään kirkkoon.
Ajoissa kun tultiin, jouti ennen kirkkoon menoa tekeen kauppaa kirkkotupa-alueella.
Etualalla turvekammi, jossa asui aikanaan Abraham Helander perheineen.
Turvekammin sisältä.
Tässä oikeen monitoimitupa, peräjälkeen vessa, navetta, talli ja kirkkotupa.
Saunatupa. Savusauna ilmeisesti on vieläkin käytössä, kun sisältä löytyi melekosen mustia muovivateja.
Ja taasen näitä samoja pieniä kukkia, niitä on jokapaikassa.
Kirkkotupien taustalla näkyy Mantojärvi.
Itte kirkko olikin sitten tien toispuolen pikkaisen kipuamisen päässä.
Utsjoen eka kirkko oli Tenojoen varressa. Perimätieto sanoo jotta vihollinen sytytti kirkon ja mukana paloivat kaikki kylän asukkaat. Tää nykyinen kirkko on miun laskuopin mukaan neljäs, ja rakennettu 1850.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti