Kannatti avata suunsa. Vuosi sitten aloin jutteleen, jotta kuin kiva ois
simmonen helmiverho. Eilennä sitten Marja-ystäväiseni luovutti miulle
jonkun roskana hylkäämän vanhan verhon. Tarvittiin vain vettä ja
saippuaa, jonkun verran saksimista ja maalaamista. Ja eikun naulat oven
päälle ja tadaa... miulla on nyt helmiverho. Kiitos Marja!
Röllö heitti pari varvia verhon läpi ja kävi maate. "No joo, kelpaa".
Moi!
VastaaPoistaOnko Sinulla vielä tuo lasihelmiverho? Ja oletko itse siihen mahd. jo kyllästynyt?
Olisin kovasti kiinnostunut ostamaan sen! :-)
Helenatupu@gmail.com
Hei, tuo helmiverho on jo löytänyt kahdessa osassa uuden kodin askarteluhuoneesta, mutta lohdutukseksesi voin kertoa jotta helmet ovat muovia :)
Poista