Varjoyrtin puutarha: lokakuuta 2013

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Simmosta se on. Kissanelämä.

Enste myö maalattiin kirjakaappi. Kriittisessä vaiheessa äiskän mielestä miun karvan oli turvallisempaa kaapin sisäpuolella.

Sitten pamahti ketuttaan. Onpa siinäkin sanonta. Pamahti myyrättään... parempi. Avaa ovi! Osaan kyllä olla nätisti huiskimatta.

Tai nooo, osaan miä itekkin.

Tämä käy. Oikeestaan nasta yksiö.

Kompromissi. Piän kantapäästä kiinne, en vahingossa putoo maalitörpäkkään.

Sitten me jo laitettiin herneet itämään. Äiskä syö nää versot, miä tuota vieressä olevaa villirucolaa.

Iltapäivätorkut. Näin unta näin isosta silakasta. Häntäkin piti suojata vesipedolta. Huom. kuva ja häntä.

Unten jälkeen leikitään sulkahuiskaa. Missä se on? Iskää? Täällä sen jemma pitäisi olla.

Tämäkin reitti tukittu poikittaisella historia-opuksella. Mokomat.

Eikun tunnelipiiloa sitten.

Näkyykö. Näkyykö. Kuuntelen. Ja paljasta varvasta odotan.

Ulkotarharetki vuorossa. Näin koputetaan. Oikialla tassulla kolme kaapasua, vasemmalla kaksi, jos ei tule liikettä, noustaan takatassuille ja kuovitetaan oikeen olan takaa. Viimeinen konsti on tuon vieressä olevan oliivipuun pöyhiminen. Sitten kyllä tapahtuu...

Simmosta se on. Kissanelämä.

torstai 17. lokakuuta 2013

Pihkassa pihkavoiteeseen

Tadaa. Nuin vain me tehtiin omaa Pihkassa -pihkavoidetta. Niin on luomua, jotta melkein voisin maistaa, mutta en sitten kuitenkaan.

Ihan oma tarinansa on pihkankeruureissu Alpon lehmihaassa, mutta ei siintä tässä sen enempää.

Kuusenpihkan sekaan tuli kookosöljyä pääosin, hiukka myös oliiviöljyä notkistamaan.

Tässä kohtaa pihkan sulatusta rupesi ensikertalaisia hiukan jo epäilyttään, melkoista mönjää meinaan.

Mutta oi katsokaa kuinka kauniinvärinen lopputulos ja se tuoksu....

Välissähän tietty suodatettiin roskat sideharson avulla ja lisättiin mehiläisvahaa ja vähän hunajaa ja yrttitinktuuraa, sitä meidän salaista ainesosaa :) Tuohon vaan tarvittiin niin paljon käsiä jottei kukaan kerennyt kuvaamaan.

Tuotahan voi käyttää mihin vain, hurjiinkin juttuihin. Me vain äiskän käsiin, kun sillä kasvaa kalan suomut kun lotraa vedessä. Tuo on paras rohto siihen.

Pihkavoide kun oottaa jämähtämistä, me iskän kanssa tehdään talvivalkosipulille koti. Ne on hianoo Ylöjärveläistä rotua, joten aateltiin laittaa oikeen kohopenkkiin. Mihin siä sen kynän nyt hävitit? Annapa kun miä pitelen tätä lautaa kun etsit.